Kirpeä pakkaspäivä ulkona. En saa mennä ulos vaikka haluaisin. Mietiskelin tuossa, miltä tuntuu heistä, jotka ovat oikeasti vakavasti sairaita. Joiden sairaslomat kestävät viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen. Heitä on paljon. Miltähän se mahtaa tuntua, kun lääkäri sanoo, että täällä kuvissa on nyt jotain ylimääräistä. Onko olo epätodellinen? Uskooko sitä koskaan, että juuri minä?
Illalla luin, katsoin televisiota ja taas luin. Nykyään tulee luettua  ihan liian vähän. Minulla odottaa hyllyssä Da Vinci Koodin kuvitettu laitos. Sain sen halvalla joulun alennusmyynneissä. Pahimman buumin aikana kirja jäi jostain syystä lukematta.  En halua edes aloittaa Koodin lukemista, ennekuin tiedän että saan oikeasti keskittyä vain ja ainoastaan siihen. Joskus iskee oikea hulluus, pari, kolme  kirjaa viikossa ja sillai. Joskus taas haluaa vaan nollata pään naistenlehtien sivuilla tai elämäntapaoppailla. Viime viikolla selailin kylässä sellaista Zone-diettiopasta ja täytyy sanoa että jos ei painonpudottamisesta saa tuon monimutkaisempaa niin mistä sitten? Eikös se perusidea ole kuitenkin aina vain ja valitettavasi se: syö vähemmän kuin kulutat. So simple.