Kirpeä pakkaspäivä ulkona. En saa mennä ulos vaikka haluaisin.
Mietiskelin tuossa, miltä tuntuu heistä, jotka ovat oikeasti vakavasti
sairaita. Joiden sairaslomat kestävät viikosta viikkoon, kuukaudesta
kuukauteen. Heitä on paljon. Miltähän se mahtaa tuntua, kun lääkäri
sanoo, että täällä kuvissa on nyt jotain ylimääräistä. Onko olo
epätodellinen? Uskooko sitä koskaan, että juuri minä?
Illalla luin, katsoin televisiota ja taas luin. Nykyään tulee
luettua ihan liian vähän. Minulla odottaa hyllyssä Da Vinci
Koodin kuvitettu laitos. Sain sen halvalla joulun alennusmyynneissä.
Pahimman buumin aikana kirja jäi jostain syystä lukematta. En
halua edes aloittaa Koodin lukemista, ennekuin tiedän että saan
oikeasti keskittyä vain ja ainoastaan siihen. Joskus iskee oikea
hulluus, pari, kolme kirjaa viikossa ja sillai. Joskus taas
haluaa vaan nollata pään naistenlehtien sivuilla tai
elämäntapaoppailla. Viime viikolla selailin kylässä sellaista
Zone-diettiopasta ja täytyy sanoa että jos ei painonpudottamisesta saa
tuon monimutkaisempaa niin mistä sitten? Eikös se perusidea ole
kuitenkin aina vain ja valitettavasi se: syö vähemmän kuin kulutat. So
simple.
perjantai, 3. helmikuu 2006
Kommentit