Unohdin eilen hehkutella että Ruisrock julkaisi esiintyjäkaartinsa.
Olen jo pariin otteen vannonut että ei festareita enää ikinä,
mutta...kun kevätaurinko päästelee menemään niin alkaa mieli kummasti
taas muuttua. Ja mikä parasta: lavalle nousee Mew. Sen tiedon jälkeen
varattiin majoitus samantien. (Huom, ei telttapaikka vaan oikea
majoitus ;) ) Ja oikeastaan siihen bändiin on hyvä festarijuoksu
päättää :) (Vannomatta paras) Lisäksi kiinnostaa nähdä The Gathering
jota luukutettiin Helsingin ystäväni kanssa joskus aika ahkeraan ja
joka tuo törkeästi muistoja mieleen. Pistin heti luureista tulemaan. Ja
onhan siellä Ismo Alanko ja liuta muitakin kovia kotimaisia. Niin ja
maanmainio Danko Jones! Voi kun olisi kesä jo. No ensi viikolla olemme
menossa katsomaan Ismo Alankoa joka on aina mahtava ja karismaattinen.
Olen nähnyt miekkosen lavalla noin kymmenisen kertaa, enkä ole koskaan
pettynyt. Hassua kirjoittaa musiikista..joskus se oli elämäni suurin
intohimojeni kohde, nykyään aikaa tälle tärkeälle elämänalueelle
riittää ihan liian vähän. Mutta kyllä se vain niin on, että hyvä
musiikki on parasta terapiaa liikunnan ohella ja joskus jopa ilmankin
liikuntaa.
Soiteltiin tuossa äidin kanssa ja suunniteltiin
niitä tulevia surujuhlia, kukkavihkoa, värssyä ja muuta. Jos jotain
mukavaa haluaa etsiä hautajaisista, niin ainakin siellä näkee vieraita
sukulaisia, kuten pikkuserkkuja. Ja sitten niitä läheisiä ihmisiä,
joita näkee ihan liian harvoin mutta juhlat yhdistävät hyvässä ja
pahassa.
keskiviikko, 15. maaliskuu 2006
Kommentit