Unohdin eilen hehkutella että Ruisrock julkaisi esiintyjäkaartinsa. Olen jo pariin otteen vannonut että ei festareita enää ikinä, mutta...kun kevätaurinko päästelee menemään niin alkaa mieli kummasti taas muuttua. Ja mikä parasta: lavalle nousee Mew. Sen tiedon jälkeen varattiin majoitus samantien.  (Huom, ei telttapaikka vaan oikea majoitus ;) ) Ja oikeastaan siihen bändiin on hyvä festarijuoksu päättää :) (Vannomatta paras) Lisäksi kiinnostaa nähdä The Gathering jota luukutettiin Helsingin ystäväni kanssa joskus aika ahkeraan ja joka tuo törkeästi muistoja mieleen. Pistin heti luureista tulemaan. Ja onhan siellä Ismo Alanko ja liuta muitakin kovia kotimaisia. Niin ja maanmainio Danko Jones! Voi kun olisi kesä jo. No ensi viikolla olemme menossa katsomaan Ismo Alankoa joka on aina mahtava ja karismaattinen. Olen nähnyt miekkosen lavalla noin kymmenisen kertaa, enkä ole koskaan pettynyt. Hassua kirjoittaa musiikista..joskus se oli elämäni suurin intohimojeni kohde, nykyään aikaa tälle tärkeälle elämänalueelle riittää ihan liian vähän.  Mutta kyllä se vain niin on, että hyvä musiikki on parasta terapiaa liikunnan ohella ja joskus jopa ilmankin liikuntaa.

Soiteltiin tuossa äidin kanssa ja suunniteltiin niitä tulevia surujuhlia, kukkavihkoa, värssyä ja muuta. Jos jotain mukavaa haluaa etsiä hautajaisista, niin ainakin siellä näkee vieraita sukulaisia, kuten pikkuserkkuja. Ja sitten niitä läheisiä ihmisiä, joita näkee ihan liian harvoin mutta juhlat yhdistävät hyvässä ja pahassa.