Surujuhla on nyt vietetty. Tilaisuus oli tosi koskettava, mutta kaunis.
Itkin monta litraa ja olin illalla todella todella väsynyt. Jos jotain
positiivista, niin oli mielettömän hienoa nähdä sukua: serkkujen kanssa
sovittiin tapaaminen kesälle. Jokainen meistä haluaa nähdä vähän eri
merkeissä ja pitää sukulaissuhteista tähän astista parempaa huolta.
Lisäksi paikalla oli kummini, pikkuserkkuja ja sellaisia tätejä ja
setiä, jotka olivat nähneet minut viimeksi silloin, kun olin viisi.
Olin kuulema muuttunut :) Lauantai- iltana olisin kaivannut
juttuseuraa. Armaani lähti toisiin juhliin, mutta minua ei todellakaan
huvittanut. En kerta kaikkiaan olisi saanut väännettyä fiilismittariani
täysin toiseen ääripäähän. Jäin siis kotikotiin ja nukuin hurjan
hyvin ilman surullisia ajatuksia. Pidettiin äiskän kanssa
rääppiäiset ja osattiin jo nauraa vanhoille muistoille. Niitähän
ei kukaan vie pois :)
Äsken , kun tulin urheilemasta, oli ihana huomata, että ulkona on
valoisaa ! Ihan yllätyttiin ystäväni kanssa. Tästä se lähtölaskenta
kesään alkaa.
maanantai, 27. maaliskuu 2006
Kommentit