Surujuhla on nyt vietetty. Tilaisuus oli tosi koskettava, mutta kaunis. Itkin monta litraa ja olin illalla todella todella väsynyt. Jos jotain positiivista, niin oli mielettömän hienoa nähdä sukua: serkkujen kanssa sovittiin tapaaminen kesälle. Jokainen meistä haluaa nähdä vähän eri merkeissä ja pitää sukulaissuhteista tähän astista parempaa huolta. Lisäksi paikalla oli kummini, pikkuserkkuja ja sellaisia tätejä ja setiä, jotka olivat nähneet minut viimeksi silloin, kun olin viisi. Olin kuulema muuttunut :)  Lauantai- iltana olisin kaivannut juttuseuraa. Armaani lähti toisiin juhliin, mutta minua ei todellakaan huvittanut. En kerta kaikkiaan olisi saanut väännettyä fiilismittariani täysin toiseen ääripäähän.  Jäin siis kotikotiin ja nukuin hurjan hyvin ilman surullisia ajatuksia. Pidettiin  äiskän kanssa rääppiäiset ja  osattiin jo nauraa vanhoille muistoille. Niitähän ei kukaan vie pois :)
Äsken , kun tulin urheilemasta, oli ihana huomata, että ulkona on valoisaa ! Ihan yllätyttiin ystäväni kanssa. Tästä se lähtölaskenta kesään alkaa.