Jäi jotenkin huomaamatta. Olen aina pitänyt maaliskuusta. Se on jo niin
varma merkki tulevasta kesästä. Ja taas minä vanhenen: se ajatus ei
ärsytä enää yhtään niin paljon kuin viime vuonna.Kolmenkympin kriisi
taisi mennä ohi tuossa kaksseiskana.
Iso liuta minulle tärkeitä ihmisiä juhlii tässä samassa kuussa:iskä,
mummi, Ninni, Tiina (terkkuja!), (vinkatkaa keitä unohdin). Lisäksi
uudella hauskalla työkaverillani on samana päivänä synttärit kuin
minulla. Se oli aika hassu yhteensattuma. Meidän pitäisi kaikkien
kokoontua kasaan ja pitää maailman isoimmat bileet. Kokoonpanoon nähden
luvassa olisi tosi mahtavat ja erikoiset kemut.
Sukujuhlista puheenollen, katsottiin äsken armaan kanssa hauska
ruotsalainen leffa:Takaisin maalle. Tulin siihen tulokseen, että
maaseudun elämä Taalainmaalla ja maaseudun elämä täällä meillä ei eroa
kauheasti toisistaan. Sukujuhlissa on aina joku liian humalassa. Jotkut
riitelevät. Joku mokailee ja joku kertoo liikaa itsestään. Jonkun
asioista ollaan liian kiinnostuneita ja yhdelle ollaan kateellisia,
koska hän on onnistunut irrottamaan itsensä ahtaiksi käyneistä
piireistä. Yksi on katkera, kun ei ole onnistunut. Ja tämä piiristä
irrottautunut kaipaa jollakin haikealla tavalla takaisin niihin
tuttuihin kuvioihin.
Ai että teki hyvää katsoa oikeasti sellainen leffa joka sykähdytti.
Varmasti sitä osaa samaistua tuommoiseen leffaan ihan tavalla kuin
johonkin tylsään jenkkileffaan, kun kokee että tapahtumat voisivat olla
vaikka omasta elämästä ja melkein ovatkin :)
torstai, 2. maaliskuu 2006
Kommentit