Miten saatoinkin unohtaa eilisessä kirjailuissani Ismo Alangon keikan. Herra ei pettänyt taaskaan. Huippumeininki ja talo täynnä. Ja aina se osaa yllättää ! Olin ihan fiiliksissäni keikan jälkeen. Ismo veti muutaman siekkareidenkin biisin ja kitaristi pääsi irrottelemaan oikein kunnolla ja hyvin irroittelikin. Ismon bändi oli tosi hyvä  taas kerran (Tosin Samuli Laihoa vähän kaipailin)  Ismo ei ole enää mikään ihan nuori poju, mutta silti jalka nousee ja kroppa heiluu. Ja huhhuh sitä karisman määrää !!!! Miksi Ismo ei ole saanut mitään taiteilijapalkintoja tms (vai onko?) Vaan ei se Ismo taida tuollaisista edes välittää??!

Ja mikä parasta, Ismon musiikki tuo ainoastaan hyviä muistoja mieleen: kesiä joskus kauan sitten, festareita, viininlipitystä..(niin..niihin aikoihin kun ei krapulakaan tullut) :) Kun noita vanhoja miettii, niin tuntuu nyt, että kaikki olisi ollut silloin niin ihanaa ja upeaa. Eihän se niin mene. Samat ne on ongelmat olleet silloinkin..aika se vaan on kultaillut muistoja. Veikkaanpa että noihin aikoihin sitä itki ja märehti asioita enemmän kuin nykyään. Oli särkyneitä sydämiä ja pettymyksiä..mutta toisaalta niin ihanan villiä ja vapaata elämisen meininkiä :)
Asiasta kolmanteen, tässä kevennystä loppuiltaan: Teräsvillan kotisivut avattu :)!