"Onnellinen on ihminen, jolla on lapsenmieli tallella, " noin luki syntymäpäiväkortissa, jonka sain äidiltäni. Siihen sisältyy aika paljon ja olennainen elämänasenteestani. Olen nyt siis 29 vuotias. Vanha muija. :) Viikonloppuna käytiin mökkeilemässä: siellä sielu lepää, tuntuu että tässä se on: paras paikka maailmassa.Tai ainakin kolmen parhaan joukossa (oma koti, kotikoti ja mökki sijoittuvat siis samaan sarjaan satunaisessa järjestyksessä) Rakastan hiljaisuutta ja luonnon läheisyyttä. Sitä,  että  ei ole pakko "suorittaa" Mitään. tai sitä, että kun kännykkä kilisee ja pyydetään johonkin, ei tunnu yhtään pahalta sanoa ei.  Siivoaminenkin on muuten  mökillä kivaa, niin ja tiskaaminen. Ihmeellistä. Käytiin myös mummolassa sukuloimassa, helpottaa nähdä että jakselevat hyvin ja elävät omaa arkeaan tyynenä: Samalla kun minä vanhenen, vanhenevat myös isovanhemmat. Olenkohan minä joskus yhtä viisas ja onkohan minulla joskus yhtä hienoja tarinoita kerrottavanani? Mummolassa syötiin synttäreitteni kunniaksi rahkapiirakkaa, yleisön (lue minun) pyynnöstä. Nami!:)